Joskus kuulee puhuttavan lahjakkuudesta aivan kuin kyseessä olisi yksittäinen erityisominaisuus. Lahjakkuus on kuitenkin monen ominaisuuden summa.

Musiikillinen taito ei voi kehittyä, mikäli musiikkituntien väleissä ei käytetä kohtuullista aikaa uusien asioiden harjoitteluun. Tunnillakin toki harjoitellaan, mutta tästä kertyy vain 30-60 minuuttia harjoittelua viikossa. Vertaa tätä määrää siihen, että jo jääkiekkojuniorit voivat harjoitella seuransa kanssa helposti kuusi tuntia viikossa.

Mikäli riittävän hyvän ja mestarin eroavaisuuksia ei tiedosta, voi edessä olla turhautuminen. On nimittäin olemassa paljon taitoa, jota ei voi oppia, jos ei harjoittele kuin mestari.

Taiteen perusopetuksessa kilpailu on kovaa. Kilpailu voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta se saattaa sulkea musiikkiharrastuksen ulkopuolelle ihmisiä, jotka lähestyvät musiikkia sellaisesta kulmasta, mille pääsykokeissa ei välttämättä anneta painoarvoa.

Se kaikkien uniikein oma täydellisyytesi löytyy vain ja ainoastaan kuuntelemalla omia motiivejasi herkällä ja rehellisellä korvalla. Maailma ei tarvitse enää uutta Horowitzia tai Rubinsteinia, mutta se tarvitsee takuulla sinut.

Toki nuottisymbolien opetteleminen edellyttää vaivannäköä. Tästä huolimatta liikkuvia palasia on etenkin yksinkertaisia kappaleita soitettaessa varsin kohtuullinen määrä. Omassa opetustoiminnassani nuotinluvun perusteiden opettamiseen kuluu tyypillisesti vain noin 15 minuuttia.

Vaikka netti on pullollaan hyvinkin hyödyllisiä soittamistutoriaaleja ja "soittoappeja", niistä kaikista näyttää yhä puuttuvan elementti, joka oppilaalle välittyy vain kahdenvälisessä vuorovaikutuksessa musiikkitunnilla hyvän opettajan valmentamana. Mikä tämä elementti on? Mihin käyttötarkoitukseen musiikkisovellukset toimivat ja mihin eivät?