Taiteen perusopetusta vai yksityisopetusta?
Aloitin pianotunnit 4-vuotiaana. Perheeni musikaalisen taustan takia oikeastaan ainoa vaihtoehto oli aloittaa soiton opettelu tavoitteellisena harrastuksena saman tien. Ja hyvä niin, sillä matka on ollut antoisa säveliä nyt jo peräti 35 vuotta tutkien!
Tavoitteellisuutta voi toki olla monenlaista, mutta musiikin opiskelussa se ns. virallinen tavoitteellisuus tarkoittaa sitä, että oppilas etenee tasolta toiselle suorittaen opintokokonaisuuksia, joiden raamit määrittää opetushallitus.
Taiteen perusopetus musiikkiopistossa
Kaupungin tukea saavat musiikkioppilaitokset soveltavat tarjonnassaan opetushallituksen määrittelemää opetussuunnitelmaa. Opetushallituksen ohjeistuksista löytyy esimerkiksi opiskelulle asetettuja tuntimääriä, jotka tulee käyttää musiikin eri osa-alueiden opiskeluun, jotta tietty opintokokonaisuus tulee täyteen. Kun tarvittava tuntimäärä on opiskeltu, kirjoitetaan tehdystä työstä päättötodistus. Näin oppilas on virallisesti suorittanut esimerkiksi “taiteen perusopetuksen suppean” tai “laajan oppimäärän”.
Taiteen perusopetuksen oppimäärän raamien mukaisen opiskelun hyvät puolet ovat:
Opetus on parhaimmillaan hyvää ja laaja-alaista.
Opiskelu on todennäköisesti edullisempaa kuin sellaisessa oppilaitoksessa, joka ei tarjoa opetushallituksen kehyksen mukaista opetusta. Tämä johtuu siitä, että tällaiset oppilaitokset saavat julkista tukea kuluihinsa.
Opiskellessa tutustuu mahdollisesti helpommin muihin soittajiin, sillä taiteen perusopetusta tarjoavat musiikkioppilaitokset ovat yleensä hieman suurempia toimijoita.
Entäpä huonot puolet?
Taiteen perusopetuksessa kilpailu on kovaa. Kilpailu voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta se saattaa sulkea musiikkiharrastuksen ulkopuolelle ihmisiä, jotka lähestyvät musiikkia sellaisesta kulmasta, mille pääsykokeissa ei välttämättä anneta painoarvoa. Tai vaikka valmiudet ovat kuinka hyvät, voi olla, että paikkoja vain ei ole riittävästi kaikille halukkaille.
Opiskelu saattaa olla sisällöllisesti ja aikataulullisesti jäykempää, sillä viralliset ohjeistukset johtavat kasvaneeseen hallinnointiin ja tarkempiin sääntöihin. Opetuksessa noudatetaan todennäköisesti lukukausilaskutusta, johon joustojen tekeminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Opiskelun pitää olla säännöllistä ja etenevää, sillä opetussuunnitelman mukaan eteneminen on tässä opiskelutavassa sisäänrakennettu ominaisuus.
Vapaa musiikin opiskelu yksityisessä musiikkikoulussa
Valtaosa oppilaistani haluaa opiskella musiikkia vapaasti ja joustavasti omassa tahdissa lähinnä niihin asioihin keskittyen, mitkä heitä kiinnostavat. Tämän tyyppiseen opiskeluun yksityinen musiikinopetus on paras ratkaisu. Niin aikataulut kuin opintojen sisältökin rakennetaan oppilaan tavoitteiden ja resurssien mukaisesti.
Jos tavoite on edetä järjestelmällisesti vaikkapa jotain oppikirjaa käyttäen, tämä onnistuu totta kai, joskaan kirjallista todistusta etenemisestä et saa. Toisaalta joku toinen opiskelija puolestaan haluaa säännöllisyyden sijaan tulla harvakseltaan silloin tällöin tunnille hakemaan uutta näkökulmaa tai uutta soitettavaa.
Toki tavoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisia, mutta silti hieman yleistäen voisi sanoa, että yksityisessä musiikkivalmennuksessa yksi parhaista etenemisen mittareista on oppilaan oma tuntuma. Sujuuko kappale? Oletko tyytyväinen tulkintaan? Ymmärrätkö sointujen rakenteen? Peruskysymyksiä, joista osaan on olemassa objektiivinen vastaus, toisiin ei.
Toisaalta etenkin nuoremmat oppilaat tarvitsevat mukavuuden lisäksi sopivassa määrin myös rajojen kokeilemista. Pieniä tönäisyjä sellaisille soittamisen alueille, mitkä eivät välttämättä ole helppoja tai minkä tärkeyttä ei vielä itse osaa arvioida. Näiden pikkumuusikoiden etenemistä tuetaan herkällä tuntumalla, jossa yhdistyy soittajan ihan omien toiveiden kuuntelu, mutta toisaalta myös vaikeampien ja tekniikkaa kehittävien harjoitusten esittely.
Toki osa oppilaista on myös heitä, joiden suunnitelmissa on hakeutua esimerkiksi taiteen perusopetuksen (tai jatko-opintojen) pariin myöhemmin, ja he haluavat valmentautua pääsykokeisiin rauhassa.
Yksityisen musiikinopiskelun hyvät puolet ovat:
Opiskelu on juuri sellaista, mitä toivot. Niin aikataulullisesti kuin sisällöllisesti.
Opiskelu on mahdollisesti joustavampaa kuin suuremmassa musiikkiopistossa. Ulkoapäin annetun opintosuunnitelman puuttuessa etenemistä ei tarvitse pakottaa valmiisiin kehyksiin ja tuntimääriin. Myöskään pitkiin opintojaksoihin ei välttämättä tarvitse sitoutua.
Opiskelu on ylipäätään rennompaa. :)
Tai sitten tiukempaa, jos tällaista valmennusta toivot…
Tähänkin opiskelutapaan liittyy tietysti myös puolia, jotka eivät välttämättä sovi kaikkien soittajien tavoitteisiin. Ne ovat:
Opintojen hinta on todennäköisesti korkeampi, sillä kaupungin talousavustuksen puuttuessa hinta määrittyy toiminnan todellisen kulurakenteen mukaan.
Opintojen etenemisestä ei saa virallista todistusta, eikä näin ollen hyppääminen tutkintopohjaiseen opiskeluun myöhemmin ole yhtä suoraviivaista kuin opetushallituksen opintosuunnitelmaa noudattavissa opistoissa.
Tarjolla ei välttämättä ole mahdollisuutta tutustua muihin soittajiin, sillä opetus tapahtuu pääsääntöisesti yksityistunteina. Mahdollisuus kasvaa musiikkiyhteisössä on suuri voimavara! Tätä yhteisöllisyyttä ja sen myötä avautuvia mahdollisuuksia pieni yksityinen musiikkikoulu ei välttämättä voi tarjota. :(
Yhteenveto
Niin yksityisessä musiikinopetuksessa kuin opistomaisessakin opiskelussa on molemmissa puolensa. Molemmille on tarvetta, sillä soittajia ja elämäntilanteita on monenlaisia.
Stadin Musakoulussa kaikki opetus on juuri sinulle räätälöityä yksityisopetusta. Suunnitelmissa ei ole hakeutua opetushallituksen opetussuunnitelmaa toteuttavaksi musiikkikouluksi (ainakaan toistaiseksi).
Sen sijaan muilta osin toiminta kehittyy monipuolisesti ja opiskelijoiden tarpeita aina kuunnellen. Stadin Musakoulu tarjoaa parasta mahdollista musiikki- ja taidekasvatusta suurella sydämellä ja rennosti kaikenikäisille. Jätkäsaaressa ja itseopiskeltavana materiaalina.
Hyvää kesää kaikille! :)
Elias