Mestari vai riittävän hyvä? Kumpi on parempi?
Kolme opiskelijaa
Musiikkitunnille tullaan yleensä kolmella eri motiivilla.
Kokeilemaan, miltä musisointi tuntuu.
Opettelemaan jokin tarkasti rajattu asia.
Kehittymään kokonaisvaltaisesti.
Oma opiskelumotiivinsa on tärkeä tiedostaa, sillä kustakin niistä avautuu erilaisia mahdollisuuksia oppia. Onko tavoite musisoijana olla “utelias ohikulkija”, “riittävän hyvä” vai “mestari”? Kaikki kolme voivat olla erinomaisia motiiveja.
Uteliaalle ohikulkijalle on tärkeintä päästä kokeilemaan. Kuka tietää, mitä näistä kokeiluista seuraa! Jos innostus herää, voi uteliaan ohikulkijan seuraava tavoite olla saavuttaa riittävän hyvä tai jopa mestarillinen taito.
Näistä kolmesta motiivista mikään ei ole toistaan parempi, mutta opintosisällöltä ne ovat erilaisia polkuja.
Mestarin tie
Mestari tässä yhteydessä ei tarkoita sitä, että olisi paras. Se ei tarkoita mitään kilpailullista. Mestarin opiskelufilosofia sisältää kuitenkin aivan erityisen pyrkimyksen. Mestari haluaa hallita aiheen laajemmin kuin kapeasti rajattavissa olevana taitona.
Mestarille ei siis riitä, että osaa soittaa vaikkapa lempikappaleensa hyvin. Lempikappaleesi oppimiseen “riittävän hyvä” on nimensä mukaisesti riittävä motiivi. Mestari taas osaa paljon muutakin. Voihan olla, että tämä muu ei sinua kiinnosta, joten tällaisen tavoitteen asettaminen olisi riittävän hyvälle tasolle pyrkivälle energian tuhlausta.
Toisaalta ei ole kovinkaan harvinaista, että oppilas toivoisi olevansa mestari, mutta motivaatio todellisuudessa mahdollistaa riittävän hyvän. Mikäli riittävän hyvän ja mestarin eroavaisuuksia ei tiedosta, voi edessä olla turhautuminen. On nimittäin olemassa paljon taitoa, jota ei voi oppia, jos ei harjoittele kuin mestari.
Mestari harjoittelee taitoaan joskus myös rajan sillä puolella, missä motivaatiota ei ole helppo löytää. Täytyy osata katsoa pidemmälle, olla sitkeä ja oppia sietämään epämukavuuttakin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, mestaruudella on aina hintansa.
Opiskelu on matkan edetessä muovautuva polku
Viimeiseksi tärkeä huomio. Valitsemasi opiskelufilosofia ei ole staattinen päämäärä. Pikemminkin se on kuin polku, jota kulkien rakennat harjoittelurutiinisi. Kyse on siis matkanteon tavasta, ei päämäärästä. Minkälaisia maisemia näet, riippuu täysin siitä, millä keinoin matkaa teet.
Omia päämääriäsi miettiessäsi puntaroi siis tarkkaan, minkälaisia maisemia haluat nähdä? Muista myös, että polkua voi tietysti myös vaihtaa matkan edetessä ja motivaation muuttuessa.
Opiskelun iloa talveen! :)
Elias