Äh, nuotinluku on vaikeaa! Miksi kannattaa opetella?
Miksi nuottiviivasto?
Olen kuullut otsikon mukaisen lausahduksen monta kertaa. Kerron tässä blogissa, miksi nuotinluku on hyödyllinen taito, jonka opetteluun kannattaa panostaa.
Peukalo eli 1. sormi G-sävelellä.
Aloittavat soittajat kokevat useimmiten helpoimmaksi soittaa pelkkiä sorminumeroita käyttäen. Tutkitaan esimerkin kautta, mitkä ovat sen hyvät puolet.
Aseta oikean käden peukalo (1. sormi) G-sävelen kohdalle. Tällöin viereiset sormet ovat 2-5 ja ne asettuvat G-sävelen viereisille valkoisille koskettimille (A, H, C, D). Soita sävel kerrallaan peräkkäin sormilla 1-2-3-1. Soitit juuri Jaakko kullan ensimmäiset sävelet. Helppoa!
Jatketaan. Pidä käsi samassa asemassa käyttäen seuraavia sormia:
1-2-3-1
1-2-3-1
3-4-5
3-4-5
Jaakko kullan alkuosa on helppo soittaa sorminumeroin. Loppuosa vaatii kuitenkin lisäohjeita, jotta sormet saadaan aseteltua oikein.
Millä sormilla melodian loppuosa D-E-D-C-H-G pitäisi soittaa? Nykyisestä käden asemasta emme pääse niin pitkälle koskettimistolla kuin tarve on.
Monimutkaiset ohjeet…
Pikkurilli eli 5. sormi E-sävelellä.
Voisimme antaa soittamisen jatkamiseksi ohjeet seuraavasti:
“Siihen kohtaan, mihin olet jäänyt 5. sormella, siirrä nyt 4. sormi. Jatka sitten järjestyksessä 4-5-4-3-2, jonka jälkeen hyppää yli siitä sävelestä, johon normaalisti tulisi 1. sormi. Sen sijaan paina alas 1. sormella tuon sävelen alapuolella seuraavana oleva valkoinen kosketin, joka on siis G."
Edellisen lisäksi pitäisi ohjeistaa kunkin sävelen kesto, mahdolliset tauot yms.
Näin monimutkaiset ohjeet kuultuaan useimmat soittajat olisivat päästään pyörällä. Ja olemme vasta opettelemassa maailman helpointa kappaletta.
Onneksi on helpompikin tapa! Voit opetella nuottiviivastolta lukemisen perusteet ja soittaa kappaleen suoraan nuotista.
Vuosisatojen kehityksen nerokas tulos
Edellä mainittua ongelmaa selättämään vuosisatojen aikana on kehitetty hienostunut symbolijärjestelmä. Nuottikirjoituksen ällistyttävyys on, että sen avulla on mahdollista kuvata johdonmukaisesti niin yksinkertaisia sävelkuljetuksia kuin moniulotteisia äänimassoja. Tämä on mahdoton tehtävä pelkin numeroin ja kirjaimin, saati äppianimaatioiden avulla.
Toki nuottisymbolien opetteleminen edellyttää vaivannäköä. Tästä huolimatta liikkuvia palasia on etenkin yksinkertaisia kappaleita soitettaessa varsin kohtuullinen määrä. Omassa opetustoiminnassani nuotinluvun perusteiden opettamiseen kuluu tyypillisesti vain noin 15 minuuttia.
Seuraavat asiat sisäistämällä pääsee jo hyvin alkuun. Konseptit eivät ole monimutkaisia, kunhan konsepteja opettelee pienin askelin.
Tärkeintä on hahmottaa, että nuotteja kirjoittaessamme kuvaamme kahta asiaa. Sävelkorkeutta (mikä sävel on kyseessä?) ja sävelen kestoa (kuinka pitkään sävel soi?). Tämä tapahtuu seuraavalla tavalla:
Nuottiviivastossa on viisi viivaa ja neljä väliä. Nämä kuvaavat niiden sävelten paikkoja, jotka pianonkoskettimistolla ovat valkoisia. (Sinun ei tarvitse tässä vaiheessa vielä tietää, miten mustia koskettimia kuvataan.)
Sävel merkitään pallolla. Piirrät pallon joko viivalle tai viivojen väliin.
Nuottiavain “lukitsee” viivaston kuvaamaan aivan tiettyjä säveliä. Yleisin nuottiavain on G-avainta. Alkuun riittää sen opettelu.
G-avaimen spiraalin keskelle osuva nuottiviiva (viivaston toiseksi alin viiva) kuvaa sävelkorkeutta, jonka nimi on yksiviivainen G. Etsi tämä pianonkoskettimistolta ja paina mieleesi. Näin sinulla on kiintopiste, jonka kautta voit löytää minkä tahansa muunkin sävelen. Piirrä pallo G-avaimen osoittamalle viivalle, niin olet kuvannut juuri G-säveltä.
Mikäli nuotti piirretään viivastolla G:n yläpuolelle, siirrytään pianonkoskettimistolla oikealle.
Mikäli nuotti piirretään viivastolla G:n alapuolelle, siirrytään koskettimistolla vasemmalle.
Muista, että käytämme toistaiseksi vain valkoisia koskettimia.
Tahtilajin merkitseminen avaa mahdollisuuden kuvataan musiikin rytmiä tarkasti. Tahtilajeista yleisin on 4/4. Tämä tarkoittaa sitä, että tahtiin mahtuu neljä tasaista iskua. Toisin sanoen ehdit laskea yhden tahdin aikana yhdestä neljään ennen kuin alkaa seuraava tahti. Tahdit erotellaan nuottiviivaston halki kulkevalla pystyviivalla eli tahtiviivalla.
Sävelten pituus merkitään muokkaamalla palloa, jonka olet nuottiviivastolle piirtänyt.
Mikäli sävel kestää 4/4 tahdin verran eli sen aikana lasketaan neljään, pallo on tyhjä. Kyseessä on kokonuotti.
Mikäli sävel on kestoltaa puolet kokonuotista, sen aikana lasketaan neljän sijaan kahteen. Tällainen nuottisymboli on tyhjä pallo, jonka kyljestä piirretään lähtemään varsi (viiva). Tämä on nimeltään puolinuotti.
Mikäli sävel on kestoltaan puolet puolinuotista, sen aikana lasketaan yhteen. Tällöin pallon kylkeen piirretään varsi ja pallo myös väritetään. Tämä on nimeltään neljäsosanuotti.
Mikäli sävelen kesto on vielä neljäsosastakin puolet lyhyempi, on kyseessä kahdeksasosanuotti. Symboli on samanlainen kuin neljäsosanuotilla, mutta sillä erotuksella, että varren päästä oikealle piirtyy pieni lippu.
Miltä Jaakko kulta näyttää nuottikirjoituksella kuvattuna? Huomaa, että nuottikirjoitusta voimme täydentää myös sorminumeroilla, jolloin tulkitseminen on vieläkin vaivattomampaa.
Entäpä kitaristit tabulatuureineen?
“Mutta kitaristitkin soittavat numeroin! Se tuntuu helpommalta! Miksei pianonsoitossa voi käyttää tabulatuureja, kuten kitaransoitossa?”
Kitara ja piano ovat täysin erilaiset soittimet. Mm. seuraavilla tavoilla:
Kitarassa kieliä on 6, pianossa koskettimia on 88.
Kitarassa soittaminen on monesti symmetristä, jos soittaja näin valitsee. Tämä tarkoittaa sitä, että samoja sormien ja käden asentoja voi käyttää monen eri soinnun soittamisessa. Pianolla soittaminen voi olla joskus symmetristäskin, mutta usein se on epäsymmetristä.
Kitarassa sävelkorkeus valitaan pääsääntöisesti yhdellä kädellä ja äänenmuodostus tapahtuu toisella kädellä. Pianossa sekä sävelkorkeus että äänenmuodostus toteutetaan molemmilla käsillä.
Kitarassa nuotteja kirjoitetaan yhdelle nuottiviivastolle ja yhdelle nuottiavaimelle. Pianossa laajan äänialan takia nuotit merkitään tarpeen mukaan joko yhdelle tai kahdelle nuottiviivastolle ja nuottiavaimelle.
Edelliset huomiot vaikuttavat suoraan siihen, mikä on nuotintamisen suhteen käytännöllistä ja mikä ei.
Lisäksi täytyy pitää mielessä, että koska tabulatuuri on kitaristille optimoitu tapa merkitä säveliä, se ei ole yhteensopiva normaalin nuottikirjoituksen kanssa. Tabulatuureilla soittamaan opetellut kitaristi on siis normaalin nuotin edessä nuotinlukukyvytön.
Onko tästä sitten käytännössä soittajalle vai ei, riippuu soittajasta itsestään. Toki musiikkia toki voi luoda taidokkaasti vaikka kokonaan ilman nuotinlukutaitoakin! Pääasia on, että olet tietoinen valinnoistasi, etkä anna teknisten puutteiden olla rajoite luovuudellesi.
Mukavaa kesän jatkoa!
Elias