Taidokkuus vaatii aikaa

Soittamisen kolme tasoa

Olen pohtinut oppilaideni kanssa musisoinnin motiiveja sekä erilaisia suhtautumistapoja harjoitteluun. Soittaminen on niin laaja alue, että sitä tutkiessa kukin saa rajata omat tavoitteensa vapaasti. On kuitenkin hyvä tiedostaa tavoitteensa ja se, mitä milläkin harjoittelutavalla voi odottaa saavuttavansa.

Käsi

Uuden kappaleen harjoitteluprosessin voi jakaa karkeasti ottaen kolmeen vaiheeseen, jotka vievät tavoitteista riippuen erilaisen määrän aikaa harjoittelusta.

  1. vaihe. Alustava säveliin tutustuminen.

  2. vaihe. Perusharjoittelu.

  3. vaihe. Tulkinta ja nyanssien hiominen.

Äkkiseltään voisi kuvitella 1. ja 2. vaiheen vievän eniten aikaa. Usein soittaja kokeekin 2. vaiheen loppupuolelle päästessään, että työ alkaa olla tehty ja on aika katsoa seuraaviin haasteisiin. Kun sävelet alkavat kulkea peräkkäin suurin piirtein sujuvasti, niin kappalehan on valmis! Vai onko?

Katsotaan tarkemmin, mitä edellä mainitut vaiheet sisältävät. Kuhunkin vaiheeseen kuuluu tietyt tavoitteet, joiden täytyttyä voi ajatella seuraavan vaiheen alkavan.

  1. vaihe. Alustava säveliin tutustuminen.

    • Tutustutaan kappaleen haasteisiin yleisesti.

  2. vaihe. Perusharjoittelu.

    • Tehdään toistoja, kunnes kappaleen osaa soittaa suhteellisen virheettömästi nuotista lukien alusta loppuun.

  3. vaihe. Tulkinta ja nyanssien hiominen.

    • Tämä vaihe alkaa siitä, että kappale opetellaan soittamaan ulkomuistista tasaisesti normaalissa tempossa. Nuotti voi toimia soittamisen tukena, mutta se ei saa olla muistamisen pääkeino. Ulkoa opettelemalla varmistetaan se, että sävelten ja tulkinnan välissä ei ole musiikin hahmottamiseen liittyviä muureja. Musiikin lukeminen nuotista kuluttaa nimittäin aina “prosessointitehoa”, jonka voisi käyttää sekä teknisiin että tulkinnallisiin elementteihin.

    • Kun kappale on muistissa, alkaa tekniikan viimeistely sekä varsinainen taiteellinen työ, jotka voivat viedä helposti suurimman osan kappaleen opetteluun käytetystä ajasta.

    • Tämä vaihe päättyy sitten, kun pystyt soittamaan kappaleen ulkomuistista ilman virheitä pienimmätkin nyanssit huomioiden alusta loppuun.

Erilaiset soittajatyypit

Soittajia on kokemukseni mukaan kahta tyyppiä. Kumpikaan tyyppi ei ole toista parempi, sillä musisointi on aina henkilökohtainen kokemus, jonka tavoitteet palvelevat ensisijaisesti soittajaa itseään. Nämä kaksi soittajatyyppiä kuitenkin eroavat toisistaan merkittävällä tavalla.

“Iloinen soittaja” on soittaja, joka opettelee kappaleita siihen pisteeseen asti, että ne sujuvat kohtuullisen hyvin. Kappaletta on kiva soittaa, kun sävelet löytyvät melko sujuvasti, eikä kaikkia kulmia tarvitse välttämättä hioa aivan sileiksi. Pääasia, että musiikin ilo kantaa ja sormet toimivat. Iloisen soittajan harjoitteluun käyttämä energia voisi jakautua seuraavasti.

  1. vaihe. Alustava säveliin tutustuminen: 30%

  2. vaihe. Perusharjoittelu: 60%

  3. vaihe. Tulkinta ja nyanssien hiominen. (enintään) 10%

“Tulkitsija” on soittaja, joka keskittyy nyansseihin. Olipa työn alla yksinkertainen lastenlaulu tai monimutkainen etydi, tulkitsijan työ painottuu yksityiskohtien hiomiseen. Yksinkertaisestakin kappaleesta saa haastavan, kun miettii tarkasti dynamiikan vaihteluita, fraseerausta jne. Tulkitsijalle musiikin kauneus löytyy alusta loppuun tasapainoisesta ja johdonmukaisesta musiikkielämyksestä. Tulkitsijan harjoitteluun käyttämä energia voisi jakautua näin.

  1. vaihe. Alustava säveliin tutustuminen: 10%

  2. vaihe. Perusharjoittelu: 40%

  3. vaihe. Tulkinta ja nyanssien hiominen: (vähintään) 50%

Kuten huomaat, erot ajankäytössä ovat huimat kahden soittajatyypin välillä.

Taidokkuus vaatii aikaa

Taiteellisesti hienostuneimmat musiikkielämykset yleensä rakentuvat tekniikan ja tulkinnan väliselle herkälle tasapainottelulle. Tämä puolestaan on mahdollista vain, mikäli harjoitteluprosessissa käy läpi kaikki kolme edellä mainittua harjoitteluvaihetta.

Toisaalta on myös kappaleita, joiden viimeistelyn edellyttämä aika on ylitsepääsemättömän suuri ponnistus useimmille meistä. Näiden harvinaisten ponnisteluiden tuottamista hedelmistähän me maksamme, kun käymme kuuntelemassa taidokkaan pianistin konserttia. Ei ole helppo saavuttaa tällaista soittamisen tasoa. Taidokkuuden kehittyminen on pitkä ja energiaa vievä prosessi.

Musiikin maailma tarvitsee juuri sinut

Vaikka moni soittaja ajattelee kappaleen olevan riittävän valmis silloin, kun sävelet joten kuten osuvat kohdalleen peräkkäin, on hyvä asettaa itsensä seuraavan kysymyksen äärelle silloin tällöin: Mikä on riittävän hyvä?

Onko musiikki sinulle ensisijaisesti säveljärjestysten opettelemista vai musiikillisen tarinan kertomista? Kumpikaan lähestymistapa ei ole välttämättä toistaan parempi, mutta on tärkeää, että tiedostat itse, mihin musiikissa pyrit. Kaikki tiet eivät vie samaan päämäärään.

Muista myös, että se kaikkien uniikein oma täydellisyytesi löytyy vain ja ainoastaan kuuntelemalla omia motiivejasi herkällä ja rehellisellä korvalla. Maailma ei tarvitse enää uutta Horowitzia tai Rubinsteinia, mutta se tarvitsee takuulla sinut.

Mukavia musiikkihetkiä kaikille! :)

Elias