Samoin kuin ei ole mielekästä vertailla päärynän paremmuutta suhteessa omenaan, ei ole mielekästä väitellä siitä, onko country-musiikki parempaa kuin barokkimusiikki. Kun musiikkityylien sisäistä estetiikkaa opettelee ymmärtämään, avautuu ihasteltavaksi lukemattomien sävyjen ja tarinoiden maailma.

Musiikkimakumme ei ole automaattisesti avoin kaikelle. On tärkeää altistaa itseään uusille äänimaisemille, sillä kielitaitoa ei voi laajentaa käyttämällä vain jo osaamaansa kieltä. Jos esimerkiksi kuuntelet pääasiassa Megadethia, et saa sen kautta valmiutta ymmärtää ja nauttia Bill Evansin jazzpianismista.

Musiikin harmoniassa muuttujia on lukematon määrä. Tästä huolimatta harmonisen liikkeen taustalla on logiikka (teoria musiikista), joka vastaa useimpiin kysymyksiin siitä, miksi jotkin sävelet yhdessä toisten kanssa luovat tietynlaisia sävyjä. Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on antaa pieni näyte konsepteista, joita harmonian analysoinnissa käytetään.

Melodia ei ole mikä tahansa sävel tai sävelyhdistelmä, vaan sillä on aivan oma funktionsa. Esimerkiksi sointua voi soittaa arpeggiona ja bassokuviota voi soittaa yksittäisinä sävelinä. Ovatko nämä sävelet automaattisesti melodioita? Eivät. Melodia on musiikin juoni.