Mikä on hyvää musiikkia? (Osa 1/3: Tiedostava kuuntelija)
“Tää on maailman paras kappale!”
“Tää kappale on ihan /C:stä!”
“Kiva, mut kuulostaa ihan toiselta kappaleelta..”
Onko musiikki mielipideasia vai voiko sitä arvioida objektiivisesti? Tätä kysymystä pohtimalla voi löytää musiikista mielenkiintoisia ulottuvuuksia.
Vaikka musiikin arviointi akselilla “hyvä / huono” on ensisijaisesti henkilökohtainen asia, riippuu musiikin moniulotteisempi arviointikyky siitä, millainen kuuntelijan ns. musiikillinen sivistyneisyys on. Voiko musiikin rakenteita ja estetiikkaa arvostaa omaa fiilistä laajemmin.
Tiedostava kuuntelija tunnistaa musiikin elementit
Jokainen musiikkikappale rakentuu kolmesta kattoelementtistä, joiden sisälle jääviä yksittäisiä elementtejä voidaan tarkastella niin ikään erikseen.
Kukin näistä elementeistä voi olla joko tarkoituksenmukainen, erityisen vahva tai heikko. Elementit ovat:
1. Sävellys
Melodia
Rytmiikka
Harmonia (soinnutus)
Sanoitus
Tyyli
Muoto
Sisältö (henkilökohtaisuus / yksilöllisyys)
2. Soitto
Tekninen taito
Tulkinta (herkkyys, presenssi, “hetken taika”)
3. Tuotanto
Konsepti / soundi
Äänitys
Miksaus / jälkituotanto
Musiikin kuuntelu näiden elementtien kautta kehittää korvaa ja musikaalisuutta. Voit oppia löytämään kauneutta esimerkiksi kappaleen korkealaatuisesta tuotannosta, vaikka soittajien kuviot eivät sinällään miellyttäisikään. Voit oppia nauttimaan taiturillisesta soitannasta, vaikka et sävellyksestä pitäisikään. Tai voit oppia arvostamaan sävellyksellistä sisältöä riippumatta siitä, miten sävellys on soitettu ja tuotettu.
Kuuntelukyvyn monipuolistuessa kappaleista on mahdollista löytää mielenkiintoisia asioita, jotka ehkä ennen ovat jääneen puhtaan oman fiiliksen alle.
Musiikki on kieli, jonka ymmärtäminen vaatii aikaa ja vähän vaivaakin
Sanonta kuuluu, että musiikki on kieli. Vertaus on siinä mielessä osuva, että jokainen meistä on kasvanut sisään aivan tietynlaiseen musiikkikulttuuriin. Näin ollen osaamme ymmärtää tiettyjä äänellisiä maisemia paremmin kuin toisia.
Musiikkimakumme ei ole siis automaattisesti avoin kaikelle. Päinvastoin. Saammme nautintoa tietynlaisista sävelyhdistelmistä, koska niitä olemme eniten kuulleet. Niinpä kykymme arvioida musiikin estetiikkaa akselilla “hyvää / huonoa” on juuri niin toimiva (tai rajoittunut) kuin mitä musiikillinen sivistyksemme on.
On tärkeää altistaa itseään uusille äänimaisemille, sillä musiikillista kielitaitoa ei voi laajentaa turvautumalla vain jo osaamaansa kieleen. Jos esimerkiksi kuuntelet pääasiassa Megadethia, se ei auta sinua tuntemaan Bill Evansin jazzpianismin estetiikkaa.
Itselle vieraan musiikillisen estetiikan ymmärtäminen vaatii aikaa. Kyse on aivoissa tapahtuvasta ääniaaltojen lajittelutyöstä, joka ei ole aivan yksinkertainen tehtävä. Uuden sävelkokoelman lajittelu sopiviin kategorioihin on aivoille samankaltainen prosessi kuin uuden kielen opettelu. Aluksi vieraat äänet kuulostavat sekamelskalta, mutta vähitellen alat löytää merkityksiä sieltä täältä. Vasta merkityksien hahmottamisen kautta kielen kauneus ja rikkaus voi avautua. Tavu, sana ja lause kerrallaan.
Musiikin kolme kattoelementtiä
1. Sävellys
Sävellys on ajatus tai suunnitelma sävelistä. Sävellysprosessia voi ohjata esimerkiksi jokin tyylisuunta, johon kuuluu omat tapansa käyttää säveliä. Toisaalta säveliä voi kehitellä myös tekniikoilla, jotka vievät tyylillisten raja-aitojen yli. Joskus erityisiä tekniikoita ei edes tarvita, vaan sävelet löytyvät hyvän inspiraation avulla kuin itsestään.
Sävellystekniikat ovat moninaiset, mutta tärkeintä “tavalliselle” musiikin kuuntelijalle on ymmärtää, että käytettävistä keinoista riippumatta säveltäjän päätavoite on päätyä lyömään lukkoon suunnitelma siitä, mitä säveliä kappaleessa käytetään ja missä järjestyksessä ne tulisi tapahtua. Vasta tämän jälkeen siirrytään sävellysvaiheesta soittamiseen.
Sävellystyön päättyessä säveltäjä ikään kuin antaa viestikapulan seuraavalle juoksijalle. Säveltäjän eli ensimmäisen viestinviejän suoritus voidaan arvioida itsenäisesti. Riippumatta siitä, mitä muut juoksijat tekevät omilla vuoroillaan ja kuinka korkealle tasolle kokonaissuoritus nousee.
Sävellyksen laatu ei siis ole riippuvainen mistään muusta kuin sävellyksestä itsestään, sillä sävellys elää ensisijaisesti ajatuksena, joka on (toivottavasti) kirjoitettu muistiin myös nuottipaperille tai tallennettu muilla tavoin.
2. Soitto
Loistava tekninen kyky voi tehdä kuulijaan suuren vaikutuksen sellaisenaan, vaikka sanoma musikaalisesti jäisi kevyeksi. Teknisesti virtuoottisinkaan suoritus ei kuitenkaan välttämättä kosketa musikaalisena elämyksenä, jos sävellys on heikko ja tulkinta yksiulotteinen. Toisaalta vivahteikkaasti soitettu kehnompikin sävellys voi herätä aivan uudella tavalla eloon!
Ensimmäinen tehtävä musiikin kriittisessä kuuntelussa on erottaa soittosuoritus ja sävellys toisistaan. Tehtävä on usein suhteellisen helppo, mutta joskus soitto ja sävellys sulautuvat niin tiiviisti yhdeksi kokonaisuudeksi, että on haastavaa nähdä, missä toinen alkaa ja toinen loppuu.
Kun soitto itsenäisenä elementtinä on korvissa hahmottunut, seuraavaksi arvioidaan, miten hyvin soitto sujuu. Soiton arvioinnissa “hyvä” tarkoittaa tietysti samaa kuin “tarkoituksenmukainen”. Soitettavat kuviot voivat olla yksinkertaista tai monimutkaisia, kunhan soitettavat sävelet soljuvat tarkoituksenmukaisesti.
3. Tuotanto
On paljon musiikkia, mikä on sävellyksellisesti heikkoa ja jonka soitannollisia meriittejä ei välttämättä myöskään voi kehua, mutta tuotannollisen arvon takia musiikki silti kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi elektronisen musiikin maailmassa kappale voidaan rakennetaan ns. soundi edellä. Lähtökohta kappaleeseen voi olla vaikkapa monotoninen rytmi, jota kehitetään mielenkiintoiseksi erilaisten efektien avulla.
Perinteisemmissä musiikkityyleissä tuotanto elementtinä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, miten soitto on äänitetty ja miksattu. Jos vivahteikkaasti soitettu kaunis sävellys äänitetään rikkinäisellä mikrofonilla ja miksataan kehnosti, niin suuri osa kuulijoista todennäköisesti sanoisi, että kyseessä on “huono biisi”. Tavoittelemamme sivistynyt musiikin kuuntelija kuitenkin osaisi eritellä, että vain tuotanto on ollut heikkolaatuista.
Toisaalla aloittelijabändin sessio huippustudiossa hyvän ääniteknikon avustamana voisi ainakin teoriassa johtaa teokseen, joka herättää innostusta korkealaatuista ääntä arvostavissa hifi-harrastajapiireissä, vaikka soitto sinällään ei vielä olisikaan huipputasoa.
Tuotannolla on siis aina oma soundinsa. Gramofonin rahisevat klassikkolevyt, huippuluokan konserttisaleissa äänitetyt hifi-teokset ja mikroskooppisen tarkasti tuotetut modernit listahitit kaikki sisältävät oman tuotantoleimansa aivan samalla tavalla kuin autotallissa yhdellä mikrofonilla äänitetty treenidemokin. Tämä tuotannon soundi on arvioitavissa täysin itsenäisesti erillään sävellyksestä ja soitosta.
Hyvä kuunteluharjoitus
Blogin seuraavassa osassa alamme käsitellä edellä mainittujen kattoelementtien sisältä löytyviä kapeampia elementtejä. Mikä on hyvä sävellys? Mitä on hyvä soitto? Sitä odotellessa suosittelen seuraavaa harjoitusta. Se kehittää musiikinkuuntelutaitoasi varmasti.
Valitse kappale, josta pidät. Kuuntele kappale kolme kertaa ja keskity kullakin kuuntelukerralla edellä mainittuihin kolmeen elementtiin yksitellen. Et välttämättä ymmärrä elementtien sisältöä vielä täysin, mutta yritä parhaasi. Voit aloittaa aivan peruskysymyksistä.
Pidänkö sävellyksestä / soitosta / soundista?
Jos pidän, niin mistä kohtaa erityisesti? Osaanko sanallistaa tunteeni jotenkin?
Jos en pidä, niin mistä kohtaa ja miksi? Osaanko sanallistaa tunteeni jotenkin?
Valitse kappale, josta et pidä. Kuuntele tämä kolme kertaa samaa ajatusta noudattaen.
Valitse kappale sellaisesta musiikkityylistä, joka on itsellesi vieras tai johon olet suhtautunut epäilevästi. Tee sama käsittely myös tälle.
Mitä havaintoja heräsi? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Palataan asiaan! :)
Elias