Mikä on hyvää musiikkia? (Osa 2/3: Melodia)

Musiikkia voi kuunnella kahdella tavalla. Yksi tapa on fiilistellä hyviä kappaleita ja arvostella huonoja ilman pyrkimystä ymmärtää, mitä kappaleessa tapahtuu. Toinen tapa on kuulla musiikki erilaisten elementtien kokonaisuutena.

Elementtien kautta kuuntelu avaa nautittavaksi sävyjen ja estetiikkojen kirjon laajemmin. Näin myös musiikin arviointikyky kehittyy ja musiikista kommunikointi tarkentuu.

Blogin ensimmäisessä osassa kuvasin musiikin elementit yleisesti. Löydät sen klikkaamalla tätä tekstiä. Tässä toisessa osassa pureudun elementeistä sävellykseen.

Sävellys

Sävellys on suunnitelma musiikista. Epätarkasti tai latteasti soitettu hyvä sävellys on toteutuksesta riippumatta edelleen hyvä sävellys. Tämä johtuu siitä, että sävellys tapahtuu vain ajatuksen tasolla. Toteutus on asia erikseen.

Voi olla, että koet musiikin intuitiivisesti, mutta on myös mahdollista, että musiikin toimintalogiikka (sävellys) avautuu vasta harjoittelun kautta. Kaikkia sävellyksiä ei ole tarkoitettu avautumaan helposti yhdellä kertaa. Joskus sisältö on niin tiivis ja moniulotteinen, että sen hahmottamiseen vaaditaan keskittymistä, toistoja ja ehkä myös hieman taustatutkimuksen tekemistä.

Koska sävellys on itsenäinen elementti, sen voi siirtää toisiin konteksteihin. On yleistä, että koskettavasta sävellyksestä eri artistit tekevät omia versioitaan eli ns. sovituksia. Vaikka sovitukset ovat erilaisia, niiden motiivina oleva sävellys pysyy yhtenä ja samana. Myöskin lain silmissä sävellys on itsenäinen elementti. Säveltäjän tekijänoikeudet pysyvät riippumatta siitä, kuka kappaleen soittaa ja millä tavalla se on sovitettu.

Kuunnellaan nyt kaksi eri sovitusta yhdestä kappaleesta. Koita siirtää sivuun mielipiteesi siitä, pidätkö kappaleesta vai et. Koita keskittää huomio siihen, mikä osuus kuulemastasi kuuluu sävellykselle ja mikä sovitukselle. Huomaat, että sovitus on hyvin erilainen kummassakin, mutta ne molemmat sisältävät alkuperäisten sävelten juonen.

1. Alphaville: Forever Young

2. Dirty Loops: Forever Young

Miten sävellyksen ominaisuuksia arvioidaan?

Sävellys on laajempi kattoelementti, jonka alta löytyy paljon asioita. Sävellys rakentuu pienemmistä elementeistä, joiden toimintaa voidaan arvioida niin ikään itsenäisesti. Tutustutaan seuraavaksi näihin.

Sävellyksen sisäiset elementit ovat

• Melodia

• Rytmiikka

• Harmonia

• Sanoitus

• Tyyli

• Muoto

• Sisältö

Melodia

Yksinkertaistettuna melodia on se, mitä laulaja kappaleessa laulaa tai johtava soittaja soittaa. Jos kappale on sanoitettu, sanat on yleensä yhdistetty melodiaan. Melodia on tavallaan musiikillisen tarinan päähenkilö, jonka vaiheita tarinassa seurataan. Tarinan sivuhenkilöt (säestys) ovat asioita erikseen.

Teknisemmin ajatellen melodia on mikä tahansa peräkkäisistä sävelistä muodostuva sävellinja. Melodiaa voidaan arvioida akseleilla “yksinkertainen / moniulotteinen” ja “vahva / heikko”.

Yksinkertainen melodia on sellainen, jossa käytetään verrattain vähän erilaisia säveliä. Yksinkertainen ei tarkoita välttämättä samaa kuin heikko. Yksinkertainen melodia voi olla hyvinkin vahva, jos se on tarkoituksenmukainen ja kiinnostava itsenäisenä elementtinä. Hyvä tapa miettiä melodian vahvuutta on soittaa tai hyräillä melodiaa yksinään ilman kappaleen muita elementtejä.

Kuulostaako melodia mielenkiintoiselta tarinalta, jossa on monipuolisuutta ja muotoja vai muodostuuko se vain peräkkäin tapahtuvista samoista sävelistä? Onko kappaleen harmonian kuuleminen mahdollista pelkän melodian kautta? Kantaako melodia yksinään? Ovatko käytetyt sävelet ennalta-arvattavia vai sopivasti korvan ennakko-odotusta rikkovia? Onko melodia vahva vai heikko?

1. Sarah Vaughan: My One And Only Love

2. Pharrell Williams: Freedom

Heikko melodia ei tarkoita sitä, etteikö kappale voisi toimia hyvin kokonaisuutena. Se, että heikko melodia toimii kappaleen kontekstissa tarkoituksenmukaisesti, ei kuitenkaan tee melodiasta vahvaa itsenäisenä elementtinä.

Kieltämättä näyttää olevan niin, että vuosikymmenet (ja jopa sadat) arvonsa säilyttävissä klassikkokappaleissa melodia pääsääntöisesti on vahva. Tätä kriteeriä käyttämällä suuri osa tämän hetken hyvinkin suositusta musiikista ei ole kestävää. Muodikkuus ei ole välttämättä sama asia kuin kestävyys.

Melodian arvioinnin lopputulos ei siis tarkoita sitä, että kappale välttämättä olisi huono tai hyvä, mutta tietoisen kuuntelun kannalta on erittäin hyödyllistä ja avartavaa kyetä arvioimaan melodian ominaisuuksia itsenäisestikin. Ja onhan totta kai myös paljon sellaista musiikkia, josta melodia puuttuu kokonaan sointujen ja rytmin näytellessä pääosaa.

• Metallica: Hardwired

• Asterix: Acid Rocker

Rytmiikka

Rytmiikka tarkoittaa sitä, missä järjestyksessä ja millä vauhdilla äänet kappaleessa tapahtuvat. Rytmiikan arvioinnissa ensimmäinen askel on hahmottaa, että useimmissa kappaleissa lasketaan tahteja. Onko kyseessä esim. neljään menevä rock-kappale vai kolmeen menevä valssi?

On olemassa musiikkia, jossa ei lasketa mukana, mutta suurimmassa osassa lasketaan. Todennäköisesti kappaleessa on siis ns. tahtilaji. Kolmeen tai neljään menevät tahtilajit ovat yleisimpiä, mutta olet melko varmasti kuullut myös kappaleita, joissa lasketaan viiteen tai vaikkapa kahteentoistakin.

Tanssilavoilla on tärkeää käyttää yksinkertaisia rytmityksiä, jotta tanssijat pysyvät askelissa ilman suurempaa päänvaivaa. Progressiivisessa rockissa tai jazzmusiikissa rytmin seuraaminen voi puolestaan olla hyvinkin haastavaa. Haaste pysyä mukana tahtilajeissa voi olla osa kuuntelunautintoa.

Kuuntele jotakin tuttua kappaletta ja koita laskea mukana. Saatko kiinni siitä, kuinka moneen kappaleessa lasketaan?

• Jimi Hendrix: Manic Depression (lasketaan kolmeen)

• Sting: Seven Days (lasketaan viiteen)

Ensimmäinen rytmiikan puoli on siis se, miten kappaleessa rytmiä lasketaan. Toinen puoli on se, miten hienostuneesti rytmiä kuljetetaan. Sävelten rytmillisellä muotoilulla on suora yhteys siihen, miten sävelet korvissa vaikuttavat.

Kuten melodiassakin, yksinkertaisuus voi olla hyvinkin toimiva asia kappaleen kokonaisuutta ajatellen, mutta yksinkertainen ei välttämättä ole itsenäisenä elementtinä vahva. Rytmiikalla on aivan oma ainutlaatuinen roolinsa tarinankerronnassa. Moniulotteisilla rytmikuvioilla voidaan tavoittaa sävyjä, joihin tanssilavojen yksinkertaiset rytmikuviot eivät yllä. Toisaalta kaikissa tarinoissa näitä sävyjä ei tarvita.

• Paula Koivuniemi: Kun kuuntelen Tomppaa (yksinkertainen)

• Tigran Hamasyan: New Maps (moniulotteinen)

Harmonia

Harmonia on kiehtova elementti, sillä se sitoutuu sekä melodiaan että rytmiin tiiviisti. Yksinkertaistettuna harmonia tarkoittaa soinnutusta. Siinä missä melodia on yksittäinen sävellinja, harmonia on kaikki se muu sävelmateriaali, mikä tapahtuu melodian kanssa samaan aikaan.

Harmonia on kokoelma säveliä, jonka kuulet juuri nyt. Toisaalta harmonian kokeminen tunne-elämyksenä on yhtä lailla riippuvainen siitä, mitä harmoniassa (soinnuissa) juuri ennen tätä hetkeä on tapahtunut, kuin myös siitä, mitä tämän hetken jälkeen seuraavaksi tapahtuu. Harmonia elääkin aikaan ja tilaan suhteutettuna sekä vertikaalisella että horisontaalisella akselilla.

Harmonian toiminnassa sointujen järjestyksellä on suuri merkitys. Huolellisesti soinnutettu kappale kuulostaa johdonmukaiselta ja vaikuttavalta, kun taas huolimattomasti soinnutettu kuulosta tehottomalta ja jopa väärältä.

Toisaalta väärältä voi kuulostaa myös sellaiset harmoniat, jotka ovat tosiasiassa briljantteja, mutta joihin et ole tottunut. Etenkin suosituimmassa populaarimusiikissa soinnutukset ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia. Sointuja on käytössä vain kourallinen ja niiden toteutustapa on maltillinen.

Suosituimpiin sointukiertoihin olemme erittäin hyvin tutustuneet pienestä pitäen. Tällaisesta ehkäpä hieman yksiulotteisesta äänimaailmasta yhdellä hyppäyksellä harmoniaspektrin moniulotteisempaan päähän siirtyminen asettaa korvan melko suuren haasteen eteen. Haasteen vastaanottaminen ja kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti.

1. Bon Jovi: It’s My Life

2. Stan Kenton: City Of Glass (1st movement)

Sanoitus

Myös sanoituksia voi arvioida itsenäisesti. Onko tarina henkilökohtainen ja oivaltava vai geneerinen ja vailla syvällisempää sanomaa?

1. Scooter: How Much Is The Fish

2. Joni Mitchell: Cherokee Louis

Tyyli

Kaikki musiikki on jatkumoa kulttuurimme musiikkiperinteelle. Ei ole mahdollista tehdä musiikkia, joka on tästä tyylillisestä viitekehyksestä irrallaan. Aivan kuin ei ole mahdollista kommunikoida käyttämättä kielen viitekehystä eli yhteisiä vokaaleja, sanoja ja lauserakenteita. Tässä mielessä täysin uniikkia musiikkia ei ole olemassa. Kyse on ennemminkin erilaisista sävy- ja painotusvalinnoista.

Samoin kuin ei ole mielekästä vertailla päärynän paremmuutta suhteessa omenaan, ei ole mielekästä väitellä siitä, onko country-musiikki parempaa kuin barokkimusiikki. Kun musiikkityylien sisäistä estetiikkaa opettelee ymmärtämään, avautuu ihasteltavaksi lukemattomien sävyjen ja tarinoiden maailma.

Musiikkityylin arvostaminen on siis kulttuurillinen asia. “En tykkää tästä musiikista” tarkoittaakin totuudenmukaisemmin sitä, että kuulija ei ole vielä kasvanut sisään sellaiseen kulttuuriin, joka musiikkityylin ymmärtämisen mahdollistaisi.

1. Juan Andres Ospina: Todavia No

2. Brad Mehldau: After Bach (Cis-duuri preludi, Bach)

Muoto

Sävellys voi rakentua toistuvista osista tai se voi olla läpisävelletty. Onko kappaleessa säkeistö ja kertosäkeitä, joissa melodiallinen materiaali toistuu? Tämä on ehkäpä se yleisin muoto sävellyksille. Useimmat populaarimusiikin sävellykset ovat tällaisia.

Kappaleen muoto on se, miten musiikillinen energia kappaleen sisällä ajallisesti jakautuu. Kappale voi esimerkiksi sisältää toistoa tai olla koko ajan muuttuva. Usein suurin energia säästetään kappaleen kohokohtaan, mutta toisaalta mielenkiintoisia tarinoita voi kertoa jakamalla energian eri tavoilla. Muotoja on monia.

Muoto tarkoittaa hyvin käytännöllisiä valintoja. Miten monta kertaa melodia ja/tai sointukierto toistetaan? Miten korkealle melodia missäkin kohtaa menee? Miten monta osaa kappaleessa on ja missä järjestyksessä ne ovat? Ja monia muita kysymyksiä?

• Aerosmith: I Don’t Want To Miss A Thing (Muoto perustuu toistuvin osiin.)

• Thaiga: Chaih Beizii (Muodossa ei ole toistoa.)

Sisältö

Sisällön arvioinnissa kahtiajako ns. taide- ja viihdemusiikin välillä on hyvä aloituskohta, vaikka aina rajaa ei ole mahdollista tarkasti vetää. Usein kuitenkin kappaleen pääfunktio on melko helposti nähtävissä. Kappaleesta ei kannata etsiä sisällöllisesti sellaisia asioita, mitä siinä ei ole tarkoitus edes olla.

Siinä missä osa musiikista on sävelletty energisoimaan klubilla, osa on sävelletty rauhoittamaan joogastudiolla. Osassa musiikista motiivina on monisyisien tunteiden ja ajatusten herättäminen, kun toiset kappaleet pyrkivät vain tuottamaan mahdollisimman suuren reaktion ilman sen kummempaa sisältöä, tarinaa tai kannanottoa.

1. David Guetta: She Wolf

2. Brian Eno: Ambient 1, Music for Airports

• Steve Reich: WTC 9/11

• Pat Metheny: From This Place

Harjoitus

Kuuntele erilaisia kappaleita miettien kutakin yllä esiteltyä elementtiä yksitellen. Miten ne mielestäsi sävellyksessä toimivat ja mitä roolia näyttelevät? Miltä osin elementti on vahva tai heikko? Miltä osin elementti on yksinkertainen tai monimutkainen? Näitä näkökulmia käyttäen musiikin arvioiminen ja arvostelu on paljon rikkaampaa.

Blogin seuraavassa osassa käsittelen musiikin toisen suuren elementin arviointitapoja. Tämä elementti on soitto eli se, miten sävellys toteutetaan. Myös tämän arvioimiseen on omat mielenkiintoiset näkökulmansa.

Kivaa päivää! :)

Elias